Sitten mun arkeen.. Pikku hiljaa alan jo tottua siihen, että herätys on 5.30, bussi lähtee 6.36 ja koulusta pääsen 14.20. Arki täällä, varsinkin aamuisin, on niin erilaista kun mulla kotona Suomessa. En oo ikinä joutunut heräämään noin aikasin. Koko viime viikon vaan odotin sitä, että pääsisin koulusta ja illalla nukkumaan. Tällä viikolla, on mennyt jo paremmin ja se koulu on jo melkein, mutta vain melkein, siedettävää. Kaverien saaminen auttaa tosi paljon, ja kannattaa oikeesti vaan mennä puhumaan ihmisille! Ja myös vinkki tuleville vaihtareille, ja tietty myös muille tän vuoden vaihtareille, eli kysykää jos mikään on vähänkään epäselvää! Mulla tää on auttanut niin paljon ja vaikka se voikin tuntua tyhmältä kysyä kolmatta kertaa mitä joku sanoin, tai missä luokka C417, niin se vain kannattaa! Voit jopa ehkä saada uusia tuttavuuksia ;)
 |
| 1. Skype ihanien kanssa + suomi suklaata <3 2. Parade Wayzatassa 3. Lemppari kauppa !!! 4. Wanna get away? Ok, but first coffee |
Eka koulupäivä ei mun kohdalla ollut parhaasta päästä. Aikainen herätys, vieras kieli, 3 500 muuta oppilasta ja mun odotukset (first day of High School!!!) eivät ihan sopineet yhteen. Joo, eli kannattaa vain mennä ilman mitään odotuksia. Ei mulla periaatteessa ollut mitään odotuksia (yritän vaan koko vuoden olla avoimin mielin, enkä sen enempää ajatella tulevaisuutta), mutta varmaan jotenkin jossain sisimmässä halusin päivän olevan perfect. Siis periaatteessa mulla meni ihan hyvin, löysin lounas seuraa (new students table), löysin jokaiseen luokkaan ja vielä kotiinkin, mutta tunsin itseni niin pieneksi ja yksinäiseksi siinä isossa rakennuksessa. Olin jännittänyt sitä, että saanko niitä kavereita vai en, miten tämä nyt menee, niin jotenkin olin vaan niin väsynyt kaikesta, ehkä vähän pettynyt, että koulun jälkeen iski lievä kulttuurishokki (jos sitä siksi voi kutsua).
Onneksi tän päivän jälkeen mulla on mennyt paremmin. Löysin jo muutaman kaverinkin! Selvisi, että mun naapurissa asuu mun ikäinen tyttö, jonka kanssa mulla on ranskaa yhdessä! Olen tutustunut hänen muihinkin kavereihin, ja mulla on heidän kanssa muita tunteja yhdessä. Myös muut vaihtarit ja link leaderit ovat tosi mukavia, joten kyllä mulla se kaveripiiri pikkuhiljaa muodostuu. Yritän vaan puhua mahdollisimman monien kanssa ja saa nähdä kenestä sitten muodostuu se oman näköinen kaveriporukka.
Perjantaina oli mun eka American football game. Oli ihan tosi kivaa! Menin sinne italialaisen vaihtarin kanssa & ja yhen tytön mun koulusta ja hänen kaverin kanssa. Siis en olis ikinä uskonu kuinka paljon kaikki kannusti ja huusi siellä! Kaikilla oli tosi panostetut vaatteet (teemana USA, koska 9/11), kaikilla oli jenkki housuja ja maalauksia, lippiksiä yms. Kaikki meni mukaan huutoihin ja vaikka meijän koulun cheer joukkue ei ole mistään parhaimmasta päästä, niin huudot ne osaa. Joten, oli kyllä ihan mahtava ilta. Wayzata Trojans voitti
 |
| FIRST FOOTBALL GAME GO TROJANS! |
Sunnuntaina mulla iski tosi kova koti-ikävä. Koko päivän pitelin vain kyyneliä ja mikään ei oikein auttanut. Huomaan, että tähän elämään sopeutuminen kuluttaa ihan tosi paljon energiaa ja uni ja monesti vähille aikasen herätyksen takia. Yritän joka päivä mennä aikasemmin nukkumaan, joten eiköhän se pian muutu helpommaksi. Mutta anyway, oltiin sunnuntaina Wayzatassa yhessä parade:issa, jossa oli esim. meijän koulun marching band ja eri urheilulajeja ja yhdistyksia yms. Siellä oli myös huvipuisto laitteita ja fast food -stands. Eri yhdistykset yms. heitteli lapsille karkkia ja oli silleen tosi kiva nähdä toi, mutta kun oli kokoajan vähän koti-ikävä, niin halusin vaan kotiin. Hostmom vei mut sitten iltapäivällä kotiin ja sain olla rauhassa pari tuntia ja se autto paljon. Nyt on jo paljon parempi mieli. Yritän vaan välttää kaikkea mistä voisi tulla koti-ikävä ja keskittyä täällä elämiseen.
 |
| Hymy huuleen ja kohti uusia haasteita! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti