SOFT LANDING CAMP

Nyt on jo vähän yli puolet leiristä koettu ja on kyllä ollut aivan älyttömän kivaa! Suurimmaksi osaksi sen takia, että olen saanut jakaa sen kaikkien näiden ihanien ihmisten kanssa täällä! Tietty New York on kaupunkina ollut aivan mahtava ja oon niin onnellinen, että oon saanut nähdä ja kokea kaiken täällä.

DAY 2

Eli niin kuin jo aikaisemmin mainitsin, niin oltiin keskiviikkona Upper Manhattanilla.  Kun ajettiin New Yorkkiin, niin jo kaikkien rakennusten ja valojen yms. näkeminen oli mulle aivan uskomatonta. Oon niin kauan odottanut tänne pääsyä ja olin ihan innoissani kuvaamassa kaikkea, hahha!

 No anyways, ensin mentiin Grand Central Stationlle syömään. Käytin shake shackissa, ja muuten aivan mahtava paikka! En silleen tykkää hirveesti syödä roskaruokaa, mutta tuolla ne hampurilaiset & ranskalaiset maistus kyllä niiin hyvälle!

xoxo gossip girl

Tämän jälkeen lähettiin kiertelemään oppaan kanssa manhattania. Käveltiin Central Parkin läpi, nähtiin 5th avenue, Rockefeller center ja muuta ihanaa! Tän jälkeen meillä oli vielä 3 tuntia vapaa aikaa, jonka me vietettiin suomiporukan kanssa Times Squerilla shoppailten! Hotelliin päästyämme me vaan chillailtiin hotellihuoneissa ja sitten nukkumaan. Tosi väsyttävää nää päivät täällä kun kävellään ihan tosi paljon ja englantia pitäisi puhua, ihan mielellään sitä sitten menee peiton alle nukkumaan!

Upper East Side

High Line

DAY 3

Kolmantena päivänä oli vuorossa lower manhattan. Aamulla käytiin taas Grand Central stationilla syömässä. Sen jälkeen käytiin mm. 9/11 memorialin luona, Brooklyn Bridgellä, ajettiin chinatownen läpi ja 3 tunnin vapaa-ajan viettiin soholla! Sieltä mulla tulikin ostettua uusi matkalaukku!

9/11 memorial

One world trade center

Brooklyn Bridge with my lovely girls 

DAY 4

Central Park & Jersey Garden Mall.
Ensin ajettiin taas New Yorkin ja käytiin Whole Foodsissa. Siis oon ihan sanaton. Siellä oli niiin paljon kaikkea ihana ja en kestä odottaa, että saan shoppailla mun ruuat sieltä koko tän vuoden! Kun oltiin ostettu lounas, käveltiin Central Parkeniin syömään. Kaikki söi omat eväänsä ja sitten meillä oli joku 2 tuntia vapaa aikaa siinä puistossa. Me suomalaiset vaan puhuttiin ja otettiin aurinkoa, tosi chilliä ja mun mielestä ihanaa! Tuli aika kyllä vähän pitkäksi kun tietty kaikki odotti, että päästäisiin kaikkiin outletteihin yms. shoppailemaan! :D Noh, sitten kahen maissa mentiin takaisin bussille ja sieltä kauppakeskukseen. Siellä tuli sitten shoppailtua seuraavat 4 tuntia ja ihan kivasti löytyi myös tavaraa. Olin odottanut, että nike factory storessa olisi ollut enemmän kaikkea, joten se oli vähän pettymys kun sieltä ei tullut mukaan mitään, mutta muualta sitten senkin edestä. Illalla se oli muille pakkailua ja mä sitten vaan seurana.

DAY 5

Ekat heipat täällä Jenkkien puolella. Ihan kamalaa. Näistä ihmisistä on tullu mulle niin tärkeitä, että heippojen sanominen oli tuskallista ja jotenkin niin outoa kun oli ajatellut, että yhdessähän me vaihtoon lähetään. Mutta faktahan on se, että tuun heitäkin näkemään luultavasti vasta Suomessa. No, onneksi facetime yms. on keksitty niin ei sitä ihan ilman kontaktia olla. Oon kumminkin niin ilonen, että mulla on tollanen tuki&turva jolle voi aina puhua ja jotka ymmärtää!

No, mutta sitten, eli mä menin toisen ryhmän DAY 4:ille taas uudelleen. Olihan se ihan kivaa, mutta kieltämättä tosi uuvuttavaa! Onneksi tutustuin taas uusiin ihmisiin ja ei vaan suomalaisiin. Central Parkissa pelasimme lentopalloa tällä kertaa, joka oli tosi kivaa! Tai no, ei sitä ihan lentopalloksi voi kutsua, mutta heiteltiin palloa toisillemme ja nauroimme meidän hienoille kyvyilemme! :D

Tämän jälkeen suunattiin taas kohti kauppakeskusta ja siellä shoppailin yhden toisen suomitytön kanssa sitten loppupäivän.

DAY 6

Taas lähti kaikki jotka tunsin. Sain onneksi uudet huonetoverit (ruotsista). Ihan tosi mukavia! Toisen nimi onkin Matilda, joka on tosi kiva yhteen sattuma. :D Nyt olen sitten ollut heidän kanssa ja yhden toisen suomalais- sekä ruotsalaispojan kanssa. Ollaan tutustuttu tosi hyvin ja ihan ihania ihmisiä!

Eilen mulla oli taas DAY 1, mutta onneksi meidän guide näytti nyt muutaman eri paikan mitä meidän toiselle ryhmälle oli näytetty! Ihan tosi outoa silleen,  mutta en kyllä valita!

En tiennyt, että tällainenkin löytyi Central Parkista !?

Sitten eilisen päivän kohokohtaan! Tapasin mun hostvanhemmat ekaa kertaa!! He on siis nyt myös New Yorkissa ja lähtevät myös keskiviikkona, niin kun mäkin.
Tavattiin Nycin kirjaston edessä ja sieltä käveltiin Rockefeller centerille ja sieltä the Top of the Rockiin. Siis he olivat aivan ihania! Ei kertaakaan tullut mitään awkward silencea ja se hostmom vaan kysys multa koko ajan kaikkea ja puhuttiin kaiken maailman jutuista. Oltiin varmaan yli tunti ylhäällä Top of the Rockissa ja vaan ihailtiin maisemia, siis aivan upeat! Rakennus on siis vertailtavissa Empire State Buildingiin. Tämä on jopa korkeampi mutta yleensä kaikki vain tietää Empire State Buildingin koska se on niin paljon tunnetumpi jo ennestään. Mutta anyways, siellä otettiin sitten kuvia ja vaan puhuttiin. Sen jälkeen käytiin hakemassa mulle vähän syötävää ja he kävelivät mun kanssa bussille. Odotan jo innolla, että pääsen mun uuteen kotiin! Oon niin helpottunut, että kaikki sujui jotenkin niin luontevasti hostvanhempien kanssa! He ovat tosi rentoja ja esim. mulla ei ole mitään pukukoodia mitä he olettavat mun noudattavan (esim. saan käyttää shortseja ja normi toppeja), jota olin siis vähän jännittänyt.

DAY 7

Tänään olin kierroksella taas DAY 2. Käytiin Lower Manhattanilla ja olihan se ihan kivaa, mutta vaan ihan tosi kuuma! Asteet oli siinä 35 paikkeilla, joten se oli aika raskasta koko ajan kävellä kuumudessa... Anyway, ihana päivä taas ja sain tutustuttua paremmin pariin muuhunkin leiriläiseen mm. Norjasta ja Ruotsista. :)

°°°

Sellasta tänne valtameren toiselle puolelle kuuluu!
Nyt kello on jo melkein 1 yöllä, joten hyvää yötä tänne ja huomenta sinne Suomeen!



Tässä vielä muutama kuva näiltä päiviltä...

Times Square

Friends house

Carrie Bradshawt 

Yhteiskuva Georgen kanssa !

Top of the Rock with my host parents! Näkyy vissiinkin hymystä ?

...The street will make you feel brand new

big lights will inspire you...

PERILLÄ OLLAAN

Nyt on jo yksi yö takana täällä jenkkien puolella ja tietenkin vähän toi jetlag painaa päälle, ja tuli herättyä jo siinä vähän ennen viittä. Päätin nyt sitten avata koneen ja tulla kirjoittelemaan vähän kuulumisia tänne bloginkin puolelle.

Tarkoituksena oli ehtiä kirjoittaa vielä yksi postaus ennen lähtöä, mutta se jäi sitten kaikkien kiireiden takia, joten kirjoitan tässä postauksessa sekä lähdöstä, että ensimmäisestä päivästä täällä valtameren toisella puolen.

Elikkäs, jos ihan aloitetaan sieltä Suomen puolelta. Mulla oli siis lähtö tosiaan eilen (tiistaina). Kuudelta nähtiin muiden vaihtareiden kanssa Helsinki-Vantaa lentokentällä ja 7.45 lähti kone kohti Tukholmaa ja sieltä jatkettiin vielä Newarkin lentokentälle. Meillä kävi Nacelin oppilailla vielä sellanen tuuri, että lennettiin Sannin kanssa yhessä koko matka ja saatiin vielä Ainokin samalle leirille, tosin Aino tuli tänne Oslon kautta. Annika saapuu tänne tänään ja Reeaakin nähtiin eilen. Joten olen kyllä todella tyytyväinen, että sain nähdä heitä kaikkia vielä ennen varsinaisen vaihtovuoden alkua!

No jännitikö mua sitten lähteä? Voin vastata ihan rehellisesti, että jännitti. Jänitti ja pelotti, jännittää vieläkin. Oli ihan todella outoa lähteä ja en vieläkään ole oikein sisäistänyt sitä, että täällä ollaan nyt sitten oikeasti se 10 kk. En tule varmaan vielä lähi viikkoinakaan tätä asiaa ymmärtämään, mutta kai se tajuaminen sitten jossain vaiheessa iskee. No mutta, monien kyynelien ja halusten jälkeen kävelin turvatarkastuksen läpi ja sen jälkeen on ollut jo paljon parempi olo. Pahinta oli varmaan se odottelu maanantaina. Tiesin, että kohta se on sanottava heipat äitille, sisaruksille ja kavereille, ja tiistai aamuna vielä isille. En edes itse tajunnut mitä oli tapahtumassa. 10 kk tuntuu jotenkin niin pitkältä mutta samalla niin lyhyeltä ajalta. Päätin nyt kumminkin, että viikko kerrallaan mennään ja rauhassa nautin joka ikisestä hetkestä. Jos ajattelen liikaa tulevaisuuteen, mulla tulee ihan tosi ahdistava olo, joten parempi vaan ajatella pari päivää eteenpäin. :)

Pakkaaminen oli varmaan kamalinta ikinä. Jotenkin ajattelin, että se olisikin todella helppoa ja helposti saan jätettyä sinne 5 kiloa tyhjää tilaa niin, että voin sitten täällä shoppailla niin paljon kun haluan, mutta ei. En ymmärrä miten kaiken voi saada mahtumaan?? Mulla oli tänne tulessa laukut aivan täynnä. Matkatavaroihin tungin kaikkea mahdollista ja ylipainoa oli varmasti muutamakin kilo. Joten, päätettiin mun vanhempien kanssa, että ostan täältä sitten uuden matkalaukun ja tungen sinne sitten ostokseni täältä! Mun mielestä ihan kiva solution, koska mulla ei oikeasti ole paljon edes mukana ja extra matkalaukku maksaa vain joku 30-40 dollaria (yli painorajojen painava laukku sen 100-150 dollaria joten)! Karkit ja tuliaiset painaa varmasti puolet mun laukun painosta, joten sinne ei jäänyt paljon varaa vaatteille ja kengille. :D Nyt mun pitää vain metsästää jostain mulle matkalaukku niin sitten ei ole enää mitään murehdittavaa.

Perheen kanssa ollaan oltu paljon yhteyksissä ja vaikuttavat ihan tosi mukavilta ja ihanalta ja sopii tosi hyvin mulle! Mulla kävi vielä sellanen juttu, että mun hostperhe on itse tulossa New Yorkiin lauantaista keskiviikkoon, vaikka mun pitäisi lentää sinne jo lauantaina, joten jäänkin sitten kauemmaksi aikaa tänne Soft landing campille ja lennän sitten vasta 2.9 Minnesotaan. Ihan kiva se on jäädä tänne Nyciin pidemmäksikin aikaa, ei mua kyllä yhtään haittaa. :D



SOFT LANDING CAMP DAY 1

Kun saavuttiin Newarkin lentokentälle, niin ensin piti tietenkin mennä tullin läpi ja siinä oli mukavasti odottelua... Vaikka meillä on American VISA, niin ei päästy kyllä yhtään nopeammin. No, kun sitten vihdoin päästin hakemaan laukut, niin meitä odotti campin leirinohjaajat ja mentiin pienemmällä porukalla nopeasti subin kautta hakemassa vähän ruokaa ja sieltä hotelille. Mä olin syönyt niin huonosti koko päivän, että mulla oli todella heikko ja paha olo ... Eli en saanut hirveästi siitä subista syötyä ja seuraava ruokailu oli vasta 5 tunnin päästä. Sillonkin söin vaan vähän jotain salaattia. Täällä campilla nää ruokailut on mun mielestä tosi huonosti organisoitu, koska tässä lähellä ei missään ole kauppaa tai mitään paikkaa mistä sais ruokaa, ja saadaan ainoastaan aamupala hotelilla. Mutta ajattelin, että ostan sitten tänään Nycistä eväitä, jotka voin tuoda tänne hotelille, että olisi aina jotain syötävää tarjolla!

Nukutaan 2-3 hengen hotellihuoneissa ja mun kanssa samassa huoneessa nukkuu yksi saksalainen tyttö. Vaikuttaa kyllä tosi mukavalta ja silleen ihan hyvä, että puhuu saksaa eikä ruotsia, niin sitä englantiakin tulee puhuttua!

Tälleen yleisesti on kyllä mennyt ihan hyvin tähän asti ja onhan tää tietty totuttelua mutta kai se siitä pikku hiljaa alkaa rullamaan. :)

DAY 2

Tällä hetkellä olen siis vielä sängyssä ja kohta menossa aamupalalle. Tänään on ensin vuorossa 2 tunnin info ja sen jälkeen lähdetään New Yorkia kohti. Tänään lähetään Upper Manhattanille, eli vuorossa nähtävyykisä & shoppailua, ihanaa!!

Kuulumisiin!

SIJOTUSTIEDOT

Tänään. Tänään mä sain mun sijotuksen. Vihdoin! Ette arvaa kuinka onnelinen olin. Huomasin jo eilen illalla, että nimeni oli poistunut nacel open doorin oppilas-listasta ja arvasin, että nyt ei enää kestä kauaa. Sain juuri ja juuri nukuttua viime yönä, koska olin niin innoissani edes siitä pienestä mahdollisuudesta, että ehkä, jotenkin olisi mahdollista, että saan ne sijotukset tänään. No, herättyäni katoin tietty heti puhelinta, ja kyllä, mulle oli soitettu tuntemattomasta numerosta! Hypähdin ylös sängystä ja soitin heti takaisin. Olin niin onnellinen, yritin parhaimalla mahdollisella tavalla muistaa kaiken mitä mulle puhelimessa sanottiin. Puhelun loputtua kerroin tietty heti äidille ja hänen lähdettyä töihin purskahdin itkuun. En siksi, että mua pelottaa, vaan ihan vain siksi, että oikeasti 7 kk odottelun jälkeen olin niin helpottunut. Oloni oli kevyempi, en enää kantanut sitä raskasta tunnetta sisällä, että entäs jos ketään ei huolikkaan mua? Ärsytystä, että siinä kesti niin kauan ja etenkin sitä, etten oikeasti tiennyt millon lähtö on. Nyt mun ei enää tarvitse katsoa sähköpostia 24/7 tai miettiä illat pitkät, että mihinköhän minä joudun.

Eli, mun perhe asuu Minnesotassa, tarkemmin sanottuna kaupungissa nimeltä Medina. Kaupunki sijatsee noin 20-25 min automatkan päässä Minneapoliksesta! Kaupungissa asuu noin 5000 ihmistä, mutta on siis aivan metropolialueen ulkopuolella. Perhe on mulle welcome family, mikä tarkottaa, että he eivät ole sitoutuneet pitämään mua koko vuotta, vaan katsoo ensin miten meillä menee ja joko mulle sitten etitään uusi perhe tai sitten jään heille koko vuodeksi. :)

Perheseen kuulu 36 vuotiaat mom & dad, kohta 8v pikkusisko ja 5v pikkuveli. Perhe asuu omatkotialueella ja heillä ei ainakaan mun ymmärtääkseni ole mitään eläimiä. Mä tulen olemaan perheen ensimmäinen vaihto-oppilas niin siitä tulee jännää sekä mulle, että heille! Perheellä vaikuttaa olevan tosi samanlaisia kiinostuksenkohteita kun mulla ja muutenkin vaikuttaa tosi aktiiviselta perheeltä! 

Tuun käymään Wayzata High Schoolia. Koulu on jotain 3300 oppilaan koulu, eli todella iso! Ite ku oon tottunut käymään 300 oppilaan koulussa. :D No, eiköhän siihen sitten nopeasti totu! Koulu on yksi Minnesotan arvostetuimmista (ainakin hostperhe sanoi niin), joten jännää nähdä millasta siellä on! Ainakin klubeja ja eri urheilujoukkueita löytyy ihan tosi paljon! Siellä on mun ymmärtääkseni ainakin cheer-joukkue, joten saa nähdä pääsenkö harrastamaan sitä nyt syksy-kaudella! Toivotaan niin! En ole vielä hirveästi ehtinyt koulua googlailla, mutta vaikuttaa ainaki tosi kivalta. Kouluun mulle on alle 5 mailia, joten aika lyhyt matka. Kuljen sinne luultavasti koulubussilla, joten pääsen kokemaan myös perinteisen jenkki koulu-bussin!

tältä koulu vissiinkin näyttää, eli kyllä sinne varmasti ne reilut 3000 oppilasta mahtuu!

tältä näyttää 800 oppilaan graduation!

Wayzata Trojans

Kuvat löysin koulun nettisivustolta ja ihan googlettamalla! Saa nähdä pitääkö yhtään paikkaansa kun pääsen sinne oikeasti! ;)

Alustava lähtöpäivä on 25.8, eli ensi viikon tiistaina! Ensin on suunta kohti New Yorkia ja soft landing campia ja sitten loppuviikosta suunta kohti Minnesotaa! Huomenna enään 4 päivää lähtöön. 

Jännittää ja pelottaa, mutta samalla oon niin innoissani lähdöstä ja kaikesta siitä mitä pääsen kokemaan!

°°° 

" Be open to whatever comes next "

VAIHTARI-BLOGEJA

Ajattelin linkata tänne pari blogia, jossa on listattu miltei kaikki tän vuoden vaihtari-blogit. Itse ainakin vuosi sitten, halusin lukea kaikkia blogeja mitä vain löytyi ja innoissani etin ja googlailin päivät pitkät eri vaihtari-blogeja. Joten, että esimerkiksi ensi vuoden lähtijöille tämä olisi helpompaa, ja muille kiinnostuneille, niin linkkan tänne blogeja missä kaikki on listattu. Jos olette yhtä utelijaita kuin minä vuosi sitten, niin vain parin blogin seurailu ei riittänyt... :D

anyway, olkaapas hyvät:

Veeran blogista löytyy suunnilleen kaikki vaihtari-blogit.
Ainon blogissa vain Jenkkiin lähtevien blogit.

FAREWELL PARTY

Nyt on ekat läksiäiset ohi ja muutamat luultavasti vielä edessä.
Pidettiin mun kaverin Emmin kanssa yhteiset läksiäiset tiistaina meidän kaveriporukalle. Oli kyllä aivan mahtava ilta! Olihan se tietty vähän outoa mulle, kun en edes tiedä koska lähden tai minne sitä ollaan menossa, mutta anyway. Koska Emmi lähtee jo ensi viikon keskiviikkona (!!), niin päätettiin jo nyt pitää meidän yhteiset läksiäiset.

"It's not what we have in life, but who we have in our life that matters"

Ilta meni nauraen, tanssien, laulaen ja ihan vain toistemme seurasta nauttien. Tietty kuviakin tuli otettua jonkun verran, koskapa ei tulisi jos mä olen paikalla, hahha. ;) En voi uskoa kuinka tärkeiksi nää ihmiset on mulle vuoden aikana tullut. Onneksi tiiän, että myös vaihto-vuoteni jälkeen he vielä odottavat mua täällä Suomen puolella ja voidaan jatkaa meidän yhteisiä seikkailuitamme. ;)

Jenkki-teemalla mentiin, joten itsetehtyjä hampurilaisia ensin, ja sitten tietty kakkua ja muuta kivaa syötävää sen jälkeen!

tässä mun ihanat ystävät ! 

yks mun kavereista oli leiponu meille vielä jenkki-teemallisia muffinseja! Aivan ihania!

Pitää mun kyllä myöntää, että mulla pari kertaa illan aikana tuli sellanen fiilis, että apua, oon ihan oikeasti lähdössä. Mitä oon oikein tekemässä?? Suuri askelhan se tulee olemaan mun elämän polulla ja onhan se ymmärettävää, että se jännittää. Mutta sen jälkeen tulen taas olemaan monta kokemusta rikkaampi, joten mun pitää nyt vaan luottaa itseeni ja siihen, että kyllä mä tuun siellä pärjäämään. Ei mulla ole mitään hätää, loppujen lopuksi se 10kk tulee meneemään niin nopeasti, että silmän räpäyksessä olenkin jo takaisin kotona.

jenkkitytöt <3

Se siitä illasta! Nyt jännitetään jospa ne sijotukset sieltä kohta tulisivat!

°°°

Kiitos vielä kaikille ihanille, jotka teki tästä illasta unohtumattoman ! <3

Tack ännu till alla härliga människor som gjorde den här kvällen oförglömlig ! <3