Tuntuu niin oudolta kuinka nopeasti se vaihtovuosi lähenee. Viikot hurahtaa ohi tosta vaan ja tuntuu, että kohta sitä ollaan jo lukion ensimmäinen vuosi eletty, sitten kesäloma ja sitten on jo lähtö. Jotenkin mua sekä jännittää, mut samalla taas odotan syksyä tosi paljon. Joka päivä yritän henkisesti valmistua vaihtoa varten ja tuntuu, että edistyn siinä myös. :D Ehkei se olekkaan niin pelottava ajatus, se vaihtoon lähteminen.
Tänään tuli palattua kouluun taas hiihtoloman jälkeen, ja noh, toinen vapaa-viikko olisi kyllä sopinut mulle mainiosti. Oli niin outoa olla kotona tän loman, kun yleensä ollaan jossai. Viime vuonna oltiin Floridassa ja mulla on kyllä niin ikävä sinne... Oon kyllä kanssa niin kiitollinen, että sinne edes pääsin... Muuten en nyt varmaan olisi tätä postausta, tähän blogiin, kirjoittamassa. Jotenkin se kaikki siellä jenkeissä, koko elämäntyyli ja ympäristö, on vaan niin hurmaavaa. Tietenkin lomalla oleminen on niin eri asia, mutta siksi mä sinne olenkin lähdössä. Selvittämään mimmoista se oikea american everyday-life on. :)
Monille vaihtareille on jo niitä sijoitustietoja alkanut sinne sähköpostiin tippuilemaan ja tietty sitä itsensäkkin puolesta alkaa odottaa. Tiedän vaan, että mulle sitä perhettä etitään. Hakupaketti on siis jenkeissä ja toivonmukaan mulle sitten löytyy juuri se mulle sopiva perhe. :) Toisaalta haluaisin jo tietää mihin meen, olisi niin paljon helpompaa suunnitella kaikkea kun tietäis millon lähtee yms. Mutta toisaalta en tiedä jos oon ihan valmis siihen vielä. Valmis oikeasti siihen, että tiedän ketkä tulee olemaan mun perhe, mun turva, he joiden kanssa elän sen 10 kk. Oon kyllä luvannut itselleni, että vasta pääsiäisen jälkeen alan oikeasti odottamaan sitä sähköpostia. Turha sitä päivästä päivään kävellä, pohtia, että koska nyt saan tietää mihin oikeasti meen. Oon kyllä kanssa valmis siihen, että saan sijotukset vasta kesällä, yritän nyt vain joo, elää hetkessä, mutta myös vaan totutella itseäni ajatukseen edes ylipäätänsä olla sen 10 kk poissa kotoaa.
Niinkuin varmaan monet jo tietää tai voi kuvitella, niin nää fiilikset ja tunteet vaihtoon lähtijöillä on kyllä semmosta vuoristorataa. Yhtenä hetkenä olisin ihan valmis lähtemään jo, ja toisena oon ihan paniikissä, että mihin oon nyt ryhtymässä. Vaikka tiedän, että vuodesta tulee henkisesti varmaan olemaan aika raskas, ja jotenki kyllä mä halunkin sen olevan välillä haasteellisempaa, koska siksi mä sinne olen lähössä, kasvamaan ihmisenä, persoonana ja oppia enemmän itsestäni.
Asian jonka oon nyt kanssa päättänyt (nyt kun sitä vuotta tarkemmin on tultu pohdiskeltua), niin on, että mä en oikeasti sieltä tänne Suomeen tule ennenkuin oon sen koko vaihtovuoden eläny, en vaikka mikä olisi. Monille tää on varmaan itsestään selvyys, tietty vaihdossa ollaan se koko vuosi. Mutta mulle, ku en oikeasti ole se ensimmäinen henkilö joka lähtis pois kotoa, niin se varmaa tulee olemaan välillä tosi haastavaa. Mutta mä uskon, että tää vaihtoon lähteminen on mulle jotenkin kumminkin niin tärkeä osa mun kasvua, että mä en muuta halua, kuin lähteä. Kokeilla siipiäni ja elää sitä jenkki-elämää mistä oon aina haaveillu.
<3
with love,
Mathilda
